KKO:1997:102
- Keywords
- Tuomari, Esteellisyys
- Year of case
- 1997
- Date of Issue
- Register number
- S 96/465
- Archival record
- 2230
- Date of presentation
Käräjäoikeus oli ratkaissut asian yksipuolisella tuomiolla katsottuaan vastaajan vastauksessaan vedonneen ainoastaan sellaisiin perusteisiin, joilla ei selvästi ollut vaikutusta asian ratkaisemiseen. Takaisinsaantikanteessaan vastaaja vetosi osaksi samoihin perusteisiin. Yksipuolisen tuomion antanut käräjätuomari oli esteellinen käsittelemään takaisinsaantikannetta.
Vrt. KKO:1997:175
ASIAN KÄSITTELY LAPUAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 11.4.1994
Käräjäoikeus on A:n vastustettua B Oy:n häntä vastaan ajamaa kannetta käräjätuomari X:n toimiessa sen puheenjohtajana katsonut, että A oli vastauksessaan vedonnut ainoastaan sellaisiin perusteisiin, joilla selvästi ei ollut vaikutusta asian ratkaisemiseen ja joita hän ei ollut ilmoittanut edes voivansa näyttää toteen. Käräjäoikeus on sen vuoksi hyväksynyt kanteen yksipuolisella tuomiolla ja velvoittanut A:n suorittamaan osakeyhtiölle rahoitussopimuksen perusteella 14 308,64 markkaa ja osamaksusopimuksen perusteella 42 407 markkaa korkoineen.
Takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon koskeva kanne 19.7.1994
A on, vastustaen edelleen velkomusta, kanteessaan esittäminsä perustein vaatinut, että yksipuolinen tuomio asiassa poistetaan.
Käräjäoikeuden osatuomio 17.3.1995 ja tuomio 28.3.1995
Käräjäoikeus on, käräjätuomari X:n toimiessa edelleen sen puheenjohtajana, hylännyt A:n vaatimuksen osamaksusopimuksen osalta 17.3.1995 antamallaan osatuomiolla ja rahoitussopimuksen osalta 28.3.1995 antamallaan tuomiolla.
OIKEUDENKÄYNTI VAASAN HOVIOIKEUDESSA
Valitukset ja vastaukset
A toisti valituksissaan takaisinsaantivaatimuksensa. B Oy vastasi valituksiin.
Hovioikeuden ratkaisun valmistelu
Valmistellessaan asian ratkaisua hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että käräjätuomari X oli ratkaissut asian ensiksi yksipuolisella tuomiolla ja sen jälkeen saman asian takaisinsaantiasiana uudelleen. Tämän vuoksi hovioikeus pyysi lausunnot mahdollisesta esteellisyydestä käräjätuomari X:ltä sekä asianosaisilta.
Käräjätuomari X katsoi lausunnossaan, että hän ei ole ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla esteellinen toimimaan puheenjohtajana, kun asian käsittelyä on jatkettu takaisinsaantikanteen johdosta. A oli kehotuksesta täydentänyt vastaustaan osakeyhtiön alkuperäiseen kanteeseen, minkä jälkeen osakeyhtiö oli täydentänyt haastehakemuksensa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n mukaiseksi. Suullinen valmistelu asiassa oli aloitettu, mutta asia oli päätetty palauttaa takaisin kirjalliseen valmisteluun. A ei ollut antanut tällöin vaadittua uutta kirjallista vastausta. Yksipuolinen tuomio oli sitten annettu oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 10 §:n perusteella. Ratkaisu ei siis ollut perustunut osakeyhtiön esittämään näyttöön, vaan A:n laiminlyöntiin vastaajana. X ei siten ollut tuolloin vielä varsinaisesti tutkinut osakeyhtiön vaatimuksia ja niiden perusteluja, vaan yksipuolisen tuomion peruste oli ollut puhtaasti prosessuaalinen.
A katsoi lausunnossaan X:n olleen esteellinen, ottaen huomioon myös se, että A oli 17.3.1995 pidetyssä suullisen valmistelun istunnossa halunnut jutun kolmen lainoppineen jäsenen muodostaman kokoonpanon käsiteltäväksi, mitä ei ollut kuitenkaan toteutettu.
Osakeyhtiö katsoi lausunnossaan, että käräjätuomari X ei ole ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan takaisinsaantikannetta, koska asiaa oli varsinaisesti käsitelty vasta tällöin.
HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Tuomarin esteellisyyttä koskeva kansallinen normi
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan henkilö on esteellinen toimimaan tuomarina, jos hän on ollut toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina.
Kotimaisesta oikeuskäytännöstä
Korkein oikeus oli ennakkoratkaisussaan 1986 II 157 katsonut, että tuomari, joka oli maistraatin jäsenenä käsitellyt korkosaatavan olemassaoloa ja perimistä kiinteistön arvosta lainhakuasiana, ei voinut raastuvanoikeuden jäsenenä käsitellä samaa asiaa koskevaa vahvistuskannetta. Samoin Korkein oikeus oli kiinnityksen mitättömäksi julistamista koskeneessa ratkaisussaan 1982 II 105 katsonut, että koska kanteessa esitetty peruste tarkoitti samaa oikeudellista kysymystä, jonka tuomari oli aiemmin kiinnitystä vahvistaessaan ratkaissut, hän oli oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla esteellinen toimimaan tuomarina asiassa.
Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen normi
Ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä
Ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännössä puolueettomuusvaatimuksen oli katsottu merkitsevän kahta asiaa: toiselta puolelta subjektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa sitä, ettei tuomarilla tosiasiallisesti ole ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää toisen osapuolen etuja, ja toiselta puolen objektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa takeita siitä, että kaikkinaiset oikeutetut epäilyt tässä suhteessa on poissuljettu. (Hans Danelius: Katsaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioihin 1961 - 1990 Jurisprudentia 1991 s. 67).
Ratkaisussa Piersack (A-53) ihmisoikeustuomioistuin on lausunut muun ohella seuraavaa: "Jotta tuomioistuimet herättäisivät yleisössä välttämätöntä luottamusta, on kiinnitettävä huomiota organisatorisiin seikkoihin. Jos tuomari on, kuten asiassa oli laita, syyttäjävirassaan saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sitten tuomarina ratkaisemaansa asiaa, oikeusalamaiset voivat oikeutetusti pelätä, ettei hänen puolueettomuudestaan ole varmuutta."
Muita esimerkkejä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista, joissa jutun käsittelyssä aikaisemmin mukana ollut tuomari on ratkaisuissa tarkemmin kuvatuissa olosuhteissa todettu esteelliseksi, ovat tapaukset De Gubber (A-86; sama henkilö oli toiminut tutkintotuomarina ja pääasian ratkaisseena tuomarina) ja Hauschildt (A-154; pääasian ratkaisseet tuomarit olivat aiemmin tehneet tutkintavankeutta koskevia päätöksiä).
Normien soveltaminen nyt käsiteltävänä olevaan asiaan
Edellä mainituissa Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa on ollut kysymys siitä, että suppeatutkintaisessa menettelyssä ratkaistu asia on sittemmin saatettu täystutkintaisen oikeudenkäynnin kohteeksi. Myös asian ratkaiseminen yksipuolisella tuomiolla on ollut suppeaan tutkintaan perustuvaa ja takaisinsaantioikeudenkäynnissä hakemuksen kohde on tullut täystutkintaisen oikeudenkäynnin kohteeksi. Jälkimmäisessä vaiheessa ratkaisijana toimineen tuomarin jääviyttä on siten arvioitava samojen perusteiden mukaan.
Ennakkotapaus 1986 II 157 on koskenut tilannetta, jossa maistraatti ja raastuvanoikeus olivat olleet eri viranomaisia ja niitä oli voitu pitää eri "oikeuksina" oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa mielessä. Ennakkotapauksessa 1982 II 105 Korkein oikeus katsoi tuomarin olleen siinä mielessä kuin oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitettiin "toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina". Kanteessa kiinnityksen mitättömäksi julistamiselle esitetty peruste oli siinä tarkoittanut samaa oikeudellista kysymystä, jonka tuomari oli kiinnitystä vahvistaessaan ratkaissut. Myös esillä olevassa jutussa oli kysymys saman oikeudellisen kysymyksen ratkaisemisesta uudelleen.
Käräjätuomari X oli edellä sanotun perusteella oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n nojalla ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan takaisinsaantikannetta.
Asiassa mikään ei antanut aihetta epäillä, ettei käräjätuomari X:llä olisi ollut subjektiiviselta kannalta puolueetonta suhtautumista käsiteltävänä olevaan asiaan. Ihmisoikeusyleissopimuksen puolueetonta tuomioistuinta koskevien perusoikeuksien ja sitä ilmentävän ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan asiaa arvosteltaessa oli kuitenkin ratkaisevaa myös se, miltä tuomarin aikaisempi toiminta samassa asiassa näytti ulospäin. Olosuhteiden tuli olla sellaiset, ettei ollut oikeutettua syytä edes epäillä tuomarin puolueetonta suhtautumista. Käräjätuomari X oli yksipuolisella tuomiolla hylännyt A:n vaatimuksen siitä, ettei velkomusta ollut hyväksyttävä. Ratkaistessaan A:n yksipuolisen tuomion kumoamista koskevan kanteen käräjätuomari X oli joutunut uudelleen tutkimaan samaa ja jo kertaalleen hyväksymäänsä velkomusta.
Objektiiviselta kannalta tarkasteltuna käräjätuomari X oli ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan takaisinsaantia koskevaa kannetta. Hän oli siten ollut esteellinen myös ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklan ja sen soveltamiskäytännön nojalla.
HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖSLAUSELMA
Käräjätuomari X oli ollut esteellinen käsittelemään uudelleen samaa asiaa. Käräjäoikeuden osatuomio ja tuomio poistettiin. Juttu palautettiin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi esteettömän tuomarin puheenjohdolla.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 27.6.1996. A on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että käräjäoikeuden osatuomio ja tuomio lopullisesti kumotaan ja että asiaa ei palauteta käräjäoikeuteen.
Vastauksessaan B Oy on vaatinut, että valitus hylätään.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.6.1997
Perustelut
Käräjäoikeus on käräjätuomari X:n toimiessa sen puheenjohtajana hyväksynyt B Oy:n kanteen yksipuolisella tuomiolla sillä tuomiossa ilmoitetulla perusteella, että vastaaja oli vastauksessaan vedonnut ainoastaan sellaisiin perusteisiin, joilla selvästi ei ollut vaikutusta asian ratkaisemiseen ja joita hän ei ollut ilmoittanut edes voivansa näyttää toteen. Käräjäoikeus on siten ottanut kantaa A:n vastauksessa esittämien perusteiden merkitykseen. Takaisinsaantikanteessaan A on osaksi vedonnut samoihin perusteisiin kuin yksipuoliseen tuomioon johtanutta kannetta vastustaessaan.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari on esteellinen ratkaisemaan asian, jos hän on toisessa oikeudessa ollut samassa asiassa tuomarina. Lainkohta ei sanamuotonsa mukaan koske samassa oikeudessa asian aikaisemmin ratkaissutta tuomaria. Sitä voidaan kuitenkin pitää yleisenä ilmauksena säännöstä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä ratkaistavasta asiasta. Näin ollen toimiminen tuomarina ratkaistaessa asiaa aikaisemmin samassa oikeudessa voidaan tässä suhteessa rinnastaa toimimiseen tuomarina samassa asiassa toisessa tuomioistuimessa silloin, kun aikaisemmassa käsittelyssä on tehty itse asiaa koskeva eikä ainoastaan prosessuaalinen ratkaisu. Tällaista tulkintaa tukee myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö, jossa hovioikeuden toteamin tavoin on kiinnitetty huomiota siihen, ettei tuomarilla tosiasiallisesti saa olla ennakkokäsitystä ratkaistavasta asiasta ja että täytyy olla olemassa takeet siitä, että kaikkinaiset oikeutetut epäilyt tässä suhteessa on poissuljettu.
Takaisinsaantikannetta käsitellessään käräjäoikeus on esillä olevassa tapauksessa ottanut kantaa sellaisiin seikkoihin, joista käräjäoikeus X:n toimiessa sen puheenjohtajana oli ilmaissut käsityksensä jo yksipuolisessa tuomiossa. X:llä on siten saattanut olla ennakkokäsitys asiasta ja tuomioistuimen puolueettomuus olisi sen vuoksi edellyttänyt, että hän ei olisi osallistunut takaisinsaantikanteen käsittelyyn. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että X on ollut esteellinen käsittelemään takaisinsaantikannetta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kivimäki, Lundström ja Rajalahti. Esittelijä Jorma Rudanko.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Krook, Wirlander, Tulokas ja Krogerus. Esittelijä Mats Wiklund.